Aurinkoinen sää suosi tapahtumaa ja ihmiset olivat lähteneet liikkeelle yleisesti jalan tai polkupyörillä. Alla olevasta kartasta näkyvät kaikki ne kohteet, joissa kahviloita oli perustettu.
Aikaa oli kaksi tuntia ja en ehtinyt käydä kaikissa kohteissa. Seuraavasta kartasta näkyvät osoitteet ja kohteet, joissa kävin.
Fannin kahvila Pormestarinkatu 15:
Ensimmäinen kohde oli talo, jonka omistaja kertoi sen olevan pihan osalta pinta-alaltansa pienin Neristanissa sijaitsevista taloista. Pihassa ei kasvanut ruohoa, koska se oli kokonaan kivetty.
Omistaja kertoi asuneen talossaan nelisen vuotta ja alueelle oli muutettu siksi, että mies oli asunut alueella lapsena ja appivanhemmat asuvat samalla kadulla tälläkin hetkellä.
Toinen kohde sijaitsi Läntisellä Kirkkokadulla numerossa 26 ja sitä kutsutaan nimellä Laivurin talo.
Merimiehetolivat rakentaneet ensimmäisen osan Laivurin talosta jo 1830-luvulla. Merikapteeni Johan Hillström oli ostanut talon ja rakentanut siihen jatko-osan 1850-luvulla.
Piharakennukset ovat 1840-luvulta ja niissä on ollut puucee, sauna ja navetta. Karja on laiduntanut tuolloin Hollihaassa sijaitsevilla laitumilla.
Yksi ulkorakennuksista on ns. Mummula, jossa on asunut vuokralaisia ja viimeinen vuokralainen on ollut yksinäinen nainen.
Nykyiset asukkaat ovat alkaneet entisöidä sisätiloja ja tavoitteena on saada talo samaan muotoon kuin mihin se oli aikoinaan rakennettu. Hirret on saatu jo näkyviin ja seinien välistä on löytynyt Öster Bottingen- lehtiä neljä pahvilaatikollista. Talossa on toiminut ÖB-lehden paino ja toimisto.
Yllä kuva Mummulan kamarista, jonka seinälle on laitettu lasivitriiniin Öster Bottningen sanomalehdestä sivuja.
Talo toimii nykyisin omistajiensa kotina, tilauskahvilana ja juhla- sekä kokoustiloina.
Kolmas kohteeni sijaitsi Isokatu 29, jossa pop up -kahvila oli sijoitettu vanhaan kellariin.
Tämä kahvila sijaitsi vanhassa kellarissa, joka oli toiminut huhujen makaan kieltolain aikana salakapakassa olleiden juhlijoiden piilopaikkana. Poliisin lähestyessä kapakkaan annettiin varoitus, jonka jälkeen kaikki ihmiset siirtyivät salakäytävää myöten kellariin.
Talon kulma, jossa kapakka sijaitsi. Muutoinkin tämän talon pihan kerrottiin olevan yksi alueen suurimmista pinta-alaltaan.
Neljäs kohde sijaitsi Isokatu 27
Talon omistaja kertoi, että on asunut talossa koko oman lapsuutensa ajan. Hänen vanhempansa olivat ostaneet talon jo kauan sitten. Talo on ollut aluksi yksikerroksinen, mutta sitä on korotettu ja korotus näkyy erivärisenä. Talon vintillä oli myytävänä grafiikkaa, kortteja, koruja ja käsitöitä. Kahvilassa sai juoda kahvia ja mehua, leivonnaiset olivat maksullisia.
Talon pihapiirissä näkyvässä rakennuksessa on ollut alueen leipomo. Pihapiirissä kasvoi nokkosia ja se oli muutoinkin hyvin luonnonvaraisessa kunnossa. Omistaja oli hyvin ystävällinen ja näytti minulle kirjoista kuvia alueen historiasta, vaikka olikin kiireinen tapahtuma menossa.
Viides kohde sijaitsi Isokatu 35 ja se oli entinen pankkitalo.
Tässä kohteessa jono grillikatoksessa oli niin pitkä, etten häirinnyt grillaajia kysymyksilläni ja muita haastateltavia, mahdollisesti omistajia, en tavannut.
Tässä kahvilassa grillattiin vartaita.
Kuvia portilta eri suuntiin sisäpihalle.
Tässä pihassa oli ehdottomasti kaunein näkemäni lasten leikkimökki.
Tästä ihanasta leikkipihasta siirryin Itäiselle Kirkkokadulle numeroon 42
Tässä kahvilassa tarjoilut alkoivat olla lopussa. Asiakkaita ei näkynyt eikä myöskään talon väkeä.
Pihan perällä oli pieni puutarha erilaisine istutuksineen ja yrtteineen.
Viimeinen tutustumiskohde oli Itäisellä Kirkkokadulla numerossa 39.
Talon nykyiset omistajat ovat asuneet talossa kuusi vuotta. He ovat saaneet talon perintönä ja muuttivat Kokkolaan Helsingistä. Talon omistaja oli yksi tapahtuman luojista.
Puihin ja talon seiniin viritetyt viirit ovat löytyneet talon vintiltä, koska ukki oli ollut merimies ja viirejä on käytetty laivan koristelussa.
Talon pihalla oli paljon väkeä ja pöydät olivat täynnä.
Pihapiirissä oli varastorakennuksia sekä vanhoja omenapuita ja vaahteroita.
Alla on kuvia pop up -kahviloiden siirtymävaiheista löytyneistä yksityiskohdista Neristanin alueelta. Samana päivä kaupungissa järjestettiin ilmainen kiertoajelu, jolle osallistuin ja sain ehkä enemmän irti alueen historiasta kuin mitä olisin saanut kierrellessäni pihoja ja kahviloita. Yleisesti ihmiset olivat tyytyväisiä asuinalueeseensa ja eivät haluaisi muuttaa pois. Alue on rauhallinen ja ylimääräistä liikennettä ei alueella ole. Talojen pihat ovat aidattuja, joten ne ovat turvallisia lapsiperheille ja kotieläimille. Palveluja ei sen sijaan juuri ole. Alueella sijaitsee päiväkoti, antiikkiliike ja ravintola sekä joitakin muita pieniä yrityksiä. Palvelut sijaitsevat kaupungin nykyisessä keskustassa, jonne ei ole pitkä matka. Lapsille lähin Hollihaan koulu sijaitsee alueen pohjoispäässä.
Merimiehet toivat matkoiltaan unikon siemeniä ja kukat kukkivat edelleen Neristanissa ja niiden kasvua on haluttu vaalia.
Pitihän sitä tietää, kuka liikkui kadulla. Juorupeilit sen parhaiten tiesivät kertoa.
Tämä laatta löytyi matkalta jossa kerrotaan,että Brita Johanna Ahlbäck asui tässä talossa vuosina 1827-1848 ja oli perimätiedon mukaan J.L. Runebergin kuvaama Lotta Svärd.
Talon seinissä saattaa nähdä pieniä laattoja ja se oli merkki siitä, että palovakuutus oli maksettu ja jos tuli oli päässyt irti, palokuntalaiset yrittivät suojella kohdetta tulipalolta.
Mitä korkeampi kivijalka talossa on, sen vanhempi talo.
Ehdottoman hyvänä pidän myös opastettua kieroajelua, joka osittain kulki Neristanin läpi.Alueella asuneet merikapteenit ovat tuoneet uudistuksellisia ajatuksia matkoiltaan kuten esimerkiksi aikoinaan alueella toimineen pienten lasten koulun.
Päivän anti oli runsas.
