Toukokuun lopulla teimme aikaisen aamuretken Kokkolan Laajalahteen. Startti oli klo 5.30. Ihan ensimmäiseksi kuulimme kaulushaikaran ääntelyä. Se oli mahtavan kuuloista, kuin olisi lasipulloon puhaltanut. Tämän kyltin luota alkoi retkemme läpi monimuotoisen metsämaiseman.
Ihania aamuauringon säteitä puiden lomassa. Upeita värisävyjä, valon ja varjon leikkiä.
Monimuotoista metsämaisemaa pitkospuineen. Tästä kuvasta näkee metsän eri vaiheita. Osa puista on jo kaatunut ja kuivumassa. Puiden oksilla näkyy myös jäkälää.
Ikivanha pystyyn kuollut mänty - honka. Ja sen vieressä kasvoi hentoinen kuusentaimi. Luonnon kiertokulku konkreettisesti nähtävillä, syntymä ja kuolema vierekkäin.
Pirteitä laikolaisia ja Pentti. Mielenkiinnolla kuuntelin Pentin kertomusta metsästä ja sen eri ilmiöistä. Lintuja metsässä oli monenlaisia, nähtiin ja kuultiin mm. tikka ja monenlaisia pikkulintuja tiaisista peipposiin.
Kosteikkoa metsän siimeksessä.
Moni-ilmeinen luonto.
Meren rantaa lähestyttäessä tuli vastaan upea keväinen koivikko. Ja lopuksi meri kaislikkoineen. Vieläkin kuulimme kaulushaikaran ääntä, vaikka se Pentin mukaan normaalisti lopettaa ääntelynsä jo tähän aikaan (ennen aamuseitsemää, ei ihme etten ole koskaan ennen kuullut ääntä).
Eväät syötiin vielä merellisissä, ja kylmissä, maisemissa. Tunnelma olisikin ollut täydellinen jos sää vain olisi ollut lämpöisempi. Onneksi pikkumökin seinää vasten oli hetken aikaa hieman suotuisampi mikroilmasto, johon tuuli ei niin pahasti päässyt käymään.
